HISTORIAA...

Olen ollut koirahullu aivan pikkutytöstä lähtien ja meillä on aina ollut koira, Ensin collie ja sitten cockerspanieli, jonka sain 10-vuotiaana pitkän mankumisen jälkeen.

Olin nähnyt kirjavan cockerin, johon ihastuin heti ensinäkemältä, niin hellyttävän näköinen se oli pitkine riippukorvineen ja surumielisine silmineen. Sitten sain tietää, että näitä surusilmiä oli myös punaisella värityksellä halusin nimenomaan sellaisen.

Vuodet kuluivat ja jossain vaiheessa pääsi näyttelykärpänenkin puraisemaan ja sitä kierrettiin näyttelyissä ilman koiraa, meidän kotimopesta kun ei olisi saanut näyttelykoiraa enään tekemälläkään.

Tuli vuosi 1987 ja näyttelypurema oli päässyt niin pahaksi että rupesin oikein toden teolla etsimään itselleni näyttelycockeria ja onnistuinkin löytämään hyvän kasvattajan ja hyväsukuisen koiran jonka täytyi olla narttu, koska pikkuhiljaa oli kypsynyt ajatus myös koirankasvatuksesta, joka lähtikin käyntiin tuon ensimmäisen koiran myötä.

Kennelnimen sain vuonna 1989, joten kasvatustyöni voidaan katsoa virallisesti alkaneen kyseisenä vuonna.

Olen opetellut trimmaamaan cockereita itse sekä saanut trimmausoppia nimenomaan tälle rodulle Northworth- ja Roamer's kenneleistä. Trimmausopin ohella on samalla jäänyt mieleen myös paljon muutakin tärkeää tietoa. Cockeri ei todellakaan ole mikään helppo koira näyttelyttää, kaikki pitää olla "vimpan päälle" ja näyttelyharjoitukset aloitetaan heti pikkupennun kanssa.